Eilen innoissani esittelin viittä erilaista makupurkkaani, joita olin sokerinhimoissani innostunut ostelemaan.
Niinhän siinä kävi, ettäkun avasin ensimmäisen herkkupurkkapussin, avasin toisenkin, ja sitten lappasin niitä aina kaksi kerrallaan suuhuni vuoron perään. Kunnes helvetti repesi. Mahassa.
Tässä kohtaa kaikki on vielä hyvin.
On se kyllä kumma, että kärvisteltyäni ensin muutaman tunnin niiden tuhottoman tuskallisten laksatiivisten vaikutusten kourissa, heti niiden liennyttyä tuli mieleen, josko sitä voisi kuitenkin vähän vielä purkkaa maistaa. Pikkasen mässätä herkkupurkkaa taas…
Syylliset.
No, kun tämä nyt on ollut tähänastisen urakkani suurin repsahdus, on asiat vielä melkoisen hyvin. Meinasin tähän vielä kirjoittaa, että opinpahan sentään jotain. Vaan enpä oppinut. Tietenkään. Nytkin tekisi mieli mennä vähän mässäilemään purkalla. Vaan en mene. Koska olen sen verran kova luu.
-Tuulikki
Jump into my B.E.D. 