Kuten joku täällä piipahtanut saattoi kenties jo arvata, ei ole mennyt hyvin meikäläisellä, ei ollenkaan. Parin viikon mässäilyputki iski, ja se oli menoa se.
Pari edellistä päivää olen kärvistellyt taas “sokerikrapulan” kourissa. Järkyttävä päänsärky, järkyttäviä painajaisia niinä hetkinä, kun yöllä on uni tullut. Olisi hauska tietää onko nuo “krapulat” oikeasti fyysisiä, vaiko vain psyykkistä alkuperää. Koska mä kuitenkin syön koko ajan edelleen, syön ruokaa ja sen mukana sokeriakin.
Ihan sama, olo on joka tapauksessa ihan hirveä.
Mä vihjailin aiemmin, että tulen saamaan lisävaloa tilanteeseeni lähiaikoina, ja ne ajat tuli ja meni jo. Ja lisäinfoa tuli. Kuten kerroin jo aiemmin, hakeuduin lääkärin hoitoon toivottavasti viimeistä kertaa elämässäni n. puoli vuotta sitten. Kartoittettuaan elämääni ja siihen liittyviä ongelmia, lääkärini lähetti mut psykiatrille, joka on erikoistunut ADHD:en. Tutkimukset osaltani ovat vielä kesken, mutta hyvin vahvasti alkaa näyttää siltä, että tämän minunkin syömisongelmani perimmäinen syy on tuo kirottu kirjainyhdistelmä.
En ollut aiemmin tiennyt että ahmiminen, ahmimishäiriö ja ADHD ovat hyvin vahvasti linkittyneitä toisiinsa. Ei siis niin, että jokaisella ahmimishäiriöisellä olisi ADHD, mutta muistaakseni lääkärini antama luku oli, että 3/4 ADHD-naista kärsii syömishäiriöstä, ja muutenkin ovat keskimäärin ylipainoisempia kuin normaalit kanssasisarensa.
Tuo ADHD- asia ei tullut sinänsä minään yllätyksenä. Varsinkin vaihdettuani työnkuvaa tosi impulsiivisesta n 5 min maksimissaan kerralla keskittymistä vaativasta työstä suurempien kokonaisuuksien ( jotka on täynnä pientä muistettavaa) hallintaan, pakka tuntui leviävän täysin. Ja oli aika järkyttävää huomata, että ei halvattu, mähän olen aivan surkea tässä mitä teen, en muista mitään, kaikki jää kesken, en pysty keskittymään olennaisuuksiin.
Ja tuo sama asia näkyy kaikilla elämäni osa-alueilla. Kotona en pysty tekemään yhtä kotityötä kerralla loppuun, vaan haahuilen ja aloitan sitä ja tätä ja kaikki on vähän kesken. Paljon olen luonut myös kompensoivia käytösmalleja, joiden avulla hommat pysyy edes joten kuten hanskassa.
No mutta. Tällä hetkellä tilanne on se, että ensi kuussa menen taas tuolla psykiatrille, ja hän tekee aloittamansa haastattelun loppuun. Sitten katsotaan miltä lopputulos näyttää, ja millä keinoin näitä mun ongelmia aletaan setviä. Tekisi mieli kirjoittaa vielä kilometri, mutta ehkä säästän huomiseen. Jotenkin on vaan vähän pää sekaisin… onko mulla siis nyt syömishäiriö, vai onko tämä vaan ADHD-oire? Vai innostunko mä tässä vaan uudesta mahdollisesta ” syntipukista” tilanteelleni ?Mitä tässä pitäisi alkaa hoitamaan ja miten?
-Tuulikki
Jump into my B.E.D. 