Siinäpä se kysymys yksinkertaisuudessaan onkin, kysymys jota olen pohtinut tässä jonkin aikaa.
Mä olen pyöritellyt jo vuosikausia päässäni kysymystä MIKSI mulla on syömishäiriö? Miksi ihmeessä, kun mun elämän palikat on muuten niin hyvin kohdallaan, mä rakastan itseäni, mä rakastan elämää, mulla on ihana perhe, hyvä ja rakastava puoliso, hyviä ja läheisiä ystäviä, mielekäs työ, eikä mitään sen suurempia elämän ongelmia.
MIKSI mä en saa tuota syömistä hallintaan, vaan teen sillä tuhoa ja haittaa lähinnä vain itselleni?
Nyt tuo todennäköisesti tuleva ADHD-diagnoosi tulee aika hyvin sekoittamaan tätä pakkaa. Mitä mussa on syytä hoitaa? Onko tämä syömishäiriö vain oire ( mulla se pahin), eikä sinänsä oma sairautensa ollenkaan? Mitä tässä siis pitää alkaa hoitamaan ja miten? Heti tietysti tulee mieleen että hei, mähän voinkin sitten varmaan laihduttaa, kun tämä syömisongelmahan ei olekaan asian ydin, vaan keskittymishäiriö!
Olen ehtinyt vasta kaksi kertaa käymään psykiatrilla, mutta heti kärkeen hän sanoi, että rankka liikunta on parasta ADHD:n itsehoitoa. Sen olimme huomanneet jo oman lääkärini kanssa: niinä aikoina kun onnistuin pitämään säännöllistä rytmiä liikunnan suhteen, muillakin osa-alueilla meni paremmin. Siihen siis yritän tässä alkaa voimakkaammin suuntautua. Se mikä tuottaa vähän ongelmia, on yhdistelmä suuri ylipaino ja rankka liikunta. Kyllä sen lähinnä nilkoissa tuntee, jos ihan villiksi heittäytyy ja esim. pelaa pojan kanssa kunnolla koripalloa sen tunnin verran pihalla. Mutta sen mä ajattelin ensimmäisenä ottaa kuvioon tanssin ja kuntokeskusliikunnan lisäksi. Kun lapsi pyytää treenaamaan kanssaan, suostun aina ja annan kaikkeni!
-Tuulikki
Jump into my B.E.D. 