Ehkä se on ikä, joka vauhdittaa koko ajan ajan kulumista ( ja hidastaa aineenvaihduntaa!! IIK!!) mutta nopeastipa heilahti 10 päivää herkuitta. Viikonloppu oli yksi synkkyyden suo älyttömän voimakkaine mielitekoineen, vaan läpi puskin itseni siitäkin. Söin kyllä enemmän ruokaa ja leivoin sämpylöitä ja niitä mässäsin, mutta se minulle sallittakoon.
Tänä aamuna kävin vaaka-taiston. Eli mieli teki ihan älyttömästi hypätä vaa´alle ihan vaan vähän kurkkaamaan onko nyt sitten mitään tapahtunut vai ei, mutta pidin siinäkin tiukan linjan. Käyn vaa´alla torstaisin. Eli ylihuomenna. Kuten viimeksi kävin viime torstaina.
Levottomuus on ja pysyy, mutta olen päättänyt kestää sen. Välillä olo on aika sietämätön, mutta jos ei muu, niin nukkuminen helpottaa. Ja onneksi uni mulle on melkein aina elämässäni tullut. Aikuisiällä ainakin.
Jaa mitä mä olen nyt sitten tekemässä? No laihduttamassa. Onko se hyvä vai huono asia, se selvinnee ajan mittaan. Tällä hetkellä mä ajattelen, että tämä syömishäiriö on vain ADHD:n ilmentymä, ja siihen ei oikeasti liity enää mitään muuta psyykkistä kuin opitut mallit. Ja että voin oppia niistä malleista myös pois opettelemalla syömään mahdollisimman normaalisti. Ja herkkuja mun on pakko vältellä, koska ne vievät aina mukanaan. Helpottavat oloa ja tuovat rauhan. Nyt se rauha pitää vain etsiä jotain muuta kautta. Tai kestää levottomuus.
Ajattelin myös kokeilla elää tämän kuun lihatta. Vietetäänhän nyt lihatonta lokakuuta. Mua kun on jo pidempään houkuttanut ajatus kasvissyöjäksi ryhtymisestä, tai ainakin voimakkaasti kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtymisestä. Mutta kun on ollut tuo syömishäiriö, ja sen hoitoon on kuulunut se, että ruokavaliota ei saa rajoittaa. Kuten jo aiemmin sanoin, voi olla että taas hakkaan tässä päätä seinään, ja joudun kohtapuoleen nöyrtymään ja toteamaan, että ei tämä sitten ihan mennytkään kuten tuli suunniteltua. Katsotaan. Päivä kerrallaan.
Liikuntaa olen harrastanut sitten viime torstain kahdesti,
la todella rankka total body- treeni 1h
ma lössötunti kehonhuoltoa 1h josta ei kyllä ollut mitään iloa.
Tänään ajattelin illalla tehdä rästissä olevat kotityöt pois alta ja keitellä kesäkurpitsakeiton. Ehkä siitä saa laitettua jopa ensimmäisen kuvan tähän blogiin. Se olisikin aikamoinen askel eteenpäin.
Puntaripäivä on taas torstaina. Ans kattoo kuin on akan käynyt.
-Tuulikki
Jump into my B.E.D. 