Lihaton lokakuu on edennyt kolmanteen päivään. Ehkä tämän kaiken muun kieltäymyksen takia se ei ole tuntunut kyllä yhtään missään. Vielä ei ole kertaakaan tullut olo, että jotain olisin jäänyt vaille. Vaikka suhtauduin tämän päivän työpaikkaruokaan tosi skeptisesti, se osoittautui älyttömän hyväksi. Tarjolla oli paahdettuja tapaskasviksia ja chipotleaiolia. Odotin ruokaa, joka alkaisi närästämään jo ensimmäisen haarukan aikana, koska sitä olisi ryyditetty tomaattimurskalla ja se olisi ylipäätään maistunut läpeensä salsalta, mutta ei, herkullisia olivat!
Kuten joku saattoi rivien välistä lukea, lähes VIHAAN kypsennetyn tai muuten säilötyn tomaatin makua.
Vaikka en vielä tee mitään päätöksiä, vienosti olen ajatellut, että ainakin työpaikalla voisin siirtyä kasvisruokailuun kokonaan. Ja kotioloissa sitten panostaa laadukkaaseen luomulihaan. Eilen tulin meinaan katsoneeksi FOOD inc. -dokumentin. Koska olen myös nukkumaan mennessä levoton, käyn yleensä nukkumaan niin, että katson jotain iPadilta, yleensä Areenasta. Nyt ajattelin nukahtaa tuon amerikkalaisesta ruokateollisuudesta kertovan dokumentin äärelle, vaan eipä tullut uni silmään. Sen verran järkyttävää settiä se oli. Ja ei siis pelkästään se eläinten kohtelu, mikä dokumentissakin oli aika pienessä osassa, vaan se koko järkyttävä poliittinen korruptio ja vehkeily ja kaikkien, sekä ihmisten että eläinten hyvinvoinnista piittaamattomuus kaikin mahdollisin tavoin… ja se millaista sontaa ihmisille syötetään ruokana. Ja miten pahasti on kieroutunut se, miten halvalla myydään tuhanteen kertaan prosessoitua teollista paskaa, ja miten kallis on tavallinen parsakaali.
No nyt meni palopuheeksi. Ja pahoitellakin pitää. Ajattelin linkata kyseisen dokkarin tähän, mutta Areenassa sen katseluaika on loppunut eilen klo 23:59. Itse tosin katselin sitä klo 01:00 asti tämän päivän puolelle, luojan kiitos se ei katkennyt kesken. Koska muuten olisin joutunut kaivamaan sen jostain netin syövereistä. Mistä se varmasti kiinnostuneille löytyy vieläkin.
Muuten asiat on aika lailla ennallaan. Ahdistaa, olen levoton, iltaisin piinaa kaikki mahdolliset syömishimot. Mutta selviän. Olen päättänyt selvitä. Vaikka tämä ei tästä ikinä muuttuisi helpommaksi. En tiedä tyhjeneekö takki sitten jossain kohtaa kuitenkin ja tulee karmiva retkahdus, mutta toistaiseksi ainakin jaksan. Päivän kerrallaan.
Kävin eilen tanssissa ja aamulla vaa´assa.
Aamupaino oli 108,8. Kävin puntarilla kolme kertaa, ( mulla on digivaaka ja tosi epätasainen lattia, joten vaaka näyttää aina vähän eri lukemia) ja tuo oli se korkein lukema. Joten mennään sillä.
Viikossa olisi siis pudonnut – 800g.
Kokonaispudotus suurimmasta painosta ( jossa viuhuttiin tuossa syyskuun puolella) on –3,6kg
Varsinaista laihtumista katson tapahtuneeksi vasta kun paino on alle 107kg. Koska tätä noin viiden kilon väliä mä olen sahannut tässä taas viimeiset pari vuotta.
Kuntonyrkkeilystäkin piti sanoa sananen. Illalla ajattelin mennä. Vetäjä on vaihtunut, mikä harmittaa. Aiemmin salilla, jossa käyn, kuntonyrkkeilyä ohjasi entinen nyrkkeilijä. Se oli mahtavaa, koska hän laittoi meidän oikeasti koville ja opetti oikeita tekniikoita. Vähän kauhulla odotan nyt nuoren liikunnanohjaajan kuntonyrkkeilyä, mutta olen valmis toteamaan, että hyvinhän sekin veti. Vaikka vähän pelkään kyllä pettymystä. Saapunen raportoimaan kuinka kävi.
PS. Se keittokuvakin jäi ottamatta. Mutta hyvää se oli!
-Tuulikki
Jump into my B.E.D. 