Elämme vaikeita aikoja

Kuka mistäkin syystä. Minä siitä syystä, että nyt ollaan taas siinä pisteessä, kun tunne yrittää taas voittaa järjen, ja koko ajan tulee mieleen laihdutusajatukset. Eikä mikään ihme, koko viime viikko ja viikonloppu meni enemmän tai vähemmän mässäillessä. Vaikka en varsinaisesti ahminut, niin tajuanhan minä nyt sen, että kalorimäärät on olleet ihan liian isoja, ja herkkuja on tullut syötyä päivittäin. Joo, juhliakin oli viime viikolla useat, ja tälläkin viikolla vielä niitä on edessä.

Mutta ei se laihdutus siihen auta. Se auttaisi, että oppisi ja siis opettelisi syömään siten, että pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Tähän astihan se on mennyt niin, että mä joko syön ihan sikana, tai en mitään. Eli joka tapauksessa, olipa tilanne mikä tahansa,  mun huomion keskipisteenä on syöminen: joko se kaiken mahdollisen ahtaminen tai sitten kaikesta mahdollisesta aktiivisesti kieltäytyminen.

Eli ehkä nyt on ensimmäinen hetki, kun tämä blogi oikeasti on mulle itselleni parantava tekijä: Mä EN SAA ALKAA LAIHDUTTAA. En tee sitä. Mun ei tarvitse syödä karkkia koko ajan, mutta ennemmin se vaihtoehto, kuin taas yksi epäonnistunut laihis. Mä uskon, että tämä mitä nyt teen, on ainoa tapa lopulta saada tämä tilanne hallintaan. Ei pakon kautta, vaan rakkauden omaa itseä kohtaan ja oman halun kautta. Ja ei laihduttamalla, vaan luomalla tarpeeksi terveen perustan omalle elämälle. Työkalutkin pysykööt samoina: liikunta ja ruokapäiväkirja.

Koska tässä meni useampi päivä kirjoittamatta, tässä nyt useamman päivän päiväkirjat. Laitan uusimman ylimmäksi, niin menee kronologisesti nuo ruokapäiväkirjat, jos niitä joku haluaa selata.

AAMUPAINO: 110,3 kg

8.9. Liikunta: 50 min kävely, n 5km)

8.9. Syömiset

klo 9          2dl tuoremehua, kuppi teetä hunajalla ja maidolla

klo 10:30   2 makkaraa, 3:n kananmunan munakas, Mozzarellasalaattia n 2dl, 2 leipää, 4 tl oivariinia, iso siivu kinkkua, 2,5 dl tuoremehua

klo 17        4 sulhaspiirakkaa, 6 rkl munavoita, 2 palaa juustopiirakkaa, 0,5 dl kinkkukastiketta, salaattia n 2 dl, 1/4 kananmuna, porkkanatikkuja, n 75g porsaanlihaa+ sipulia ( uunissa tehtyä) pieni pala luumupiirakkaa, 0,5dl vaniljakastiketta, 1 domino-keksi

klo  22       24cl punaviinia, 100g suklaata 

 

7.9. Syömiset

klo 10:30      4 palaa leipää, 8tl oivariinia, salaattia, paprikaa, 2 siivua kinkkua, 5dl tuoremehua, kuppi teetä maidolla ja hunajalla

klo 13           3,75dl kuohuviiniä, Kickers-naksuja 30g, miniporkkanoita n 10 kpl

klo 15:30       1  Breezer- juoma, 2 grillimakkaraa, paprikaa, kirsikkatomaatteja, mozzarellasalaattia n 4 dl, 2 leipää, 4 tl oivariinia, sinappia

klo 17            suklaata 50 g 10 cl punkkua, 20 g pähkinöitä

klo 18-20       2 Breezeriä ( saunajuoma)

klo 21-23       30 g suklaata, 80 g juustoa, 100g sipsejä, dippiä 1 dl    

 

6.9. Syömiset

AAMUPAINO 109,8 kg

klo 9               SMoothie 7 dl 

klo 10:30        Pieni pala kakkua, kuppi teetä maidolla ja sokerilla

klo 11:45        Tonnikala-muna-täytteinen reissumies, 0,5l Fenix-juoma, lakupötkö, 1 Marianne-karkki

klo 13:30         Maxi-Tupla, 150g karkkia

klo 19:30         grillikylkeä 250g  (sis luut), 400g itseleivottua leipää, voita 4 rkl, 10 kirsikkatomaattia, kurkkua, 2 Breezeriä, 24cl punaviiniä.

klo 22:30->      30 g sipsejä, 2 rkl dippiä, 100g suklaata, n 30g pähkinöitä, 1 tlk limua

 

5.9. SYÖMISET

AAMUPAINO 109,2 kg

klo 8:30              Smoothie 5 dl

klo 11:30            n 3 dl tortilla-vuokaa, 2 dl punajuuria kermakastikkeessa, n 5dl salaattia, jossa kasviksien lisäksi fetaa ja herneitä

klo 15                 2 leipää, 4 rkl voita, soijakaakao

klo 16:40            Banaani, mehujää

klo 19:00            3 palaa marjapiirakkaa, 4 sulhaspiirakkaa, 6 rkl munavoita, kuppi teetä hunajalla ja maidolla

klo 23                 tölkki limua

 

Viikonloppu kului mökkeillessä. Ihanaahan se oli, vaan tulipahan syötyä ja oltua liikkumatta. Onneksi tuli eilen iltalenkki tehtyä, ja tänään olisi tarkoitus taas.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille.

 

-Tuulikki

 

 

 

 

Jatkuva makeanhimo

Mulla on ollut aina kova makeanhimo. Mä olen suoraan sanottuna sokerista niin riippuvainen, että aina laittaessani täyskiellon sokerille, tuntuu että elämästä lähtee kaikki ilo pois. Joo, sairasta, tiedän.

Ja näin on ollut aina. Jo lapsena mun makeanhimo aiheutti monenlaisia tilanteita, kuten veljen karkkikätköjen etsiminen&tyhjentäminen, taloussuklaan nakertaminen kaapista, säästöpossujen ratsaaminen, että pääsee ostamaan mässyä, ikävä kyllä jopa kaverilta rahan varastaminen jotta vaan saa sitä karkkia. Eikä sitä koskaan saanut tarpeeksi. Eikä tule saamaankaan. Pohjaa ei vain ole.

Eikä kysymys ole siis edes fyysisestä riippuvuudesta pelkästään, vaikka toki siitäkin. Kun mun on pakko ahmia, mä suunnilleen itken kaupan karkkihyllyn edestä, ja yritän valita niitä syötäviä, mitkä mua vähiten silloin ällöttää. Tämä siis tilanteessa, jossa ähky on jo valmiiksi valtava, mutta se pitäisi saada vielä karkilla viimeisteltyä.  Ja kyllä, kuulostaa ja näyttää omiinkin silmiin aivan älyvapaalta. Näihin tilanteisiin kuitenkin on aina liittynyt se ajatus viimeisestä kerrasta, eli seuraavana päivänä on tietysti ollut edessä totaalinen elämänmuutos, joten täytyyhän sitä nyt herran jestas viimeisen kerran vielä ottaa kunnolla ilo irti…

Todellinen ilo tosiaan.

Tässä on se yksi suurin syy, miksi syömishäiriöinen, olipa häiriö mikä tahansa, EI SAA LAIHDUTTAA. Ja siksi tämäkään ei siis ole laihdutusblogi. Olkoon vaikka elämänhallintablogi.

Mutta pointti siis on se, että se laihduttaminen nimenomaan ruokkii syömishäiriötä. On kuitenkin äärimmäisen ahdistavaa ajatella, että en saa laihduttaa, vaikka mitat on jo näin kammottavat. Sitä vaan täytyy yrittää ajatella, josko se vanha hokema pitäisi paikkansa:

Saat sen mistä luovut.

Ja järjellähän sen pitäisi tässäkin mennä niin: kun älytön ahminta jää, paino alkaa pikkuhiljaa laskea.

Vielä kun siihen pystyisi uskomaan.

Ja jotta ei mene taas ihan jaaritteluksi, faktat:

 Aamupaino 109,2

4.9. Liikunta: Tanssitunti 1h

4.9. SYÖMISET:

klo 8:40         Soijakaakao

klo 10:30       banaani

klo 11:30       n 1dl perunamuusia, 5 lihapullaa kermakastikkeessa, puolukkaa

klo 15:00       2 palaa ruisleipää, 4 tl oivariinia, purkki tonnikalaa tomaatissa, iso kuppi teetä maidolla ja hunajalla

klo 19:30      pieni pala kakkua, pala fetapiirakkaa, 1,5 dl Fruity-mehulimua

klo 21:30      tölkki limua, 2 kellogs crispies riisimurosuklaapatukkaa, pieni pala gouda-juustoa

klo 23            n. 50 g karkkia

 

Että sellainen päivä eilen. Täytyy tähän todeta, että heti kun pidän ruokapäiväkirjaa, mun syömiskäyttäytymiseni muuttuu. Kun aiemmin heittelyt on valtavia, eli voin olla koko päivän syömättä ja illalla ahmia, tai voin ahmia päiviä, jopa viikkoja putkeen, niin pelkästään tuo kaiken syömisen ylöskirjaaminen saa syömiskäyttäytymistäni paljon järkevämmäksi. Miksi en sitten ole koko ajan pitänyt ruokapäiväkirjaa? Koska se on NIIIIN vaikeaa mulle. Ihan oikeasti. Monelle muulle varmasti aivan maailman yksinkertaisin juttu, mulle ei. Siksi mä olenkin sen yrittänyt pohjiaan myöten tiedostaa, ja oikeasti nyt panostaa tähän KAIKEN suuhun menevän ylöskirjaamiseen. Koska se tuntuu auttavan.

-Tuulikki

Sivuvaikutuksia

Ajattelin, että näin alkuun ainakin kertoilen hieman elämästäni tämän syömishäiriön kanssa noin yleisesti. Tänään mieleen tuli kirjoittaa sivuvaikutuksista, joita tällainen oman elimistön rääkkääminen vuosikymmeniä on saanut aikaan. Sinänsä täytyy todeta, että vaikka aikanaan kärsin jonkin aikaa bulimiastakin, tämä ahmimisongelma on kuitenkin elimistölle armollisempi tauti kuin anoreksia tai bulimia. Läskiä piisaa, joo, mutta toistaiseksi se ei ole minua sairastuttanut millään tavoin.

Tyypillisin oire josta kärsin, on ylensyömiseen liittyvä lähes päivittäinen päänsärky. Pahimmillaan se on silloin, kun olen pidemmän aikaa syönyt järjettömiä määriä, ja sitten lopetan, ja alan syödä normaalisti. Sen jälkeen yleensä toisena “kunnollisena” päivänä kärsin ihan julmetusta päänsärystä ja pahoinvoinnista. Välillä oksentelenkin kyseisenä päivänä, en siis tahallaan, vaan “krapula” on niin kamala, että se vaan tulee. Nykyään nuo pahat olot kestää 1-2 päivää, ja kun katson taaksepäin, niin julma tosiasia on se, että niitä on ollut 1-2/2 vkoa. Eli ikävän usein. Jos ihminen kärsii samanlaisista alkoholin aiheuttamista tiloista, se on varmasti jo alkoholisimia.

Toinen oire, joka tulee myös esiin silloin kun en syö jatkuvasti ja koko ajan, on närästys, siis todella paha närästys. Pakko naukkailla Rennietä useampi kappale päivässä, kun lieskat tuntuu iskevän suussa asti. Tänään taas on sellainen päivä. Onneksi Rennie vielä riittää pitämään hapot kurissa.

Kolmas oire on epämääriset kivut ja tuntemukset. Vihlontaa siellä, kipua täällä, yleensä monessa paikassa yhtä aikaa. Viimeisimmän pidemmän syömisputken jälkeen oikeaa kylkeä vihloi viikon maksan/suolenmutkan kohdalta. Tuntui todella inhottavalta, kipu oli välillä todella kovaa.

Neljäs oire kattaakin sitten kaiken psyykkisen oirehdinnan. Pahimpana on loputon levottomuus ja ahdistus, joka pahenee päivä päivältä, mitä pidempään olen ns. kaidalla polulla. Alan tarkkailla itseäni aivan liikaa, tulen ikään kuin tietoiseksi kaikesta itseeni liittyvästä, jokaisesta vaatteen kosketuksesta, yms. aistimuksesta. Mieli alkaa käydä todella kovilla ylikierroksilla, ja kehittämään mitä monimutkaisempia laihdutussääntöjä, minkä verran pitää liikkua, millaisessa järjestyksessä hankkiudun eroon liian suurista vaatteista, mitä muuta pitää ehtiä tehdä koko ajan, koska jollain se levottomuus pitäisi taltuttaa.  Se uusi näkökulma ja potentiaalinen apu tilanteeseeni, mistä aiemmin kirjoitin, liittyy juuri tähän asiaan. Mutta kuten sanottu, palaan siihen, kun on sen aika.

Muuten olen säästynyt vaivoilta. Veriarvoni ovat aina olleet kunnossa, myös raskausaikoina, ja niveletkin ovat toistaiseksi kestäneet tämän painon kannattelun. Muu suru ja tuska, jota tämä tilanteeni on elämääni tuonut onkin sitten asia erikseen. Vaikka sanotaan nyt kuitenkin näin, että pohjimmiltani olen varsin positiivinen ihminen, ja olen jo aikoja sitten päättänyt, että en anna syömishäiriöni tai lihavuuteni hallita elämääni, vaan teen niitä asioita joita rakastan ja joista haaveilen, enkä suostu elämään sitku-elämää.

Mutta jottei mene liian jaaritteluksi, tässä eilisen saldo  ja tämän aamun paino.

AAMUPAINO: 109,8

3.9. SYÖMISET

klo 8                  Smoothie 0,5litraa  sis. banaania, turkkilaista jogurttia, vadelmamehua, vettä, tuoretta minttua, kaakaonibsejä

klo 11:30           Pyttipannu 3 dl, 1/2 kananleike, 1dl riisiä, salaattia reilusti, n 1dl pastasalaattia

klo 14                3 viipaletta oliivileipää, fetalevitettän  2 rkl, soijakaakao

klo 15:30           Twix-patukka

klo 19:00           2 annosta basmatiriisi-kana-paistosta, 3 dl mehua

klo 21-23          2 tölkkiä guarana-limua, 2 Rice Crispies- riisisuklaapatukkaa, n 75g sipsejä

Eli ihan turhanpäiväiseksi iltamässäilyksi taas lipsahti, mutta ei se mitään. Jos en ole siis vielä tätä saanut tuotua selkeästi julki, niin tämähän ei ole laihdutusblogi, vaan syömishäiriön taltuttamisen yrittämisestä kertova blogi, jota pidän lähinnä itsereflektion vuoksi. Että täältä ehkä näkisin ja tämän avulla pystyisin näkemään, kun mieli alkaa taas tehdä temppuja. Nyt lähden ensimmäistä kertaa tällä viikolla liikkumaan.  Jes.

-Tuulikki

Johan sitä eilen jo ehtikin sitten niin

Nimittäin pikkasen pyörähtää siellä ahminnan puolella. Onneksi vain ihan vähän.  Vaikka toisaalta tuntuu, että tällä hetkellä määrillä ei ole väliä, kun isoin juttu on se pään sisäinen liike. Mitä siellä tapahtuu, mitkä mekanismit siellä käynnistyy mistäkin ärsykkeistä, ja miten niitä pystyisi hallitsemaan? Sitä tässä nyt haen ja yritän oppia ymmärtämään.

Kuten aiemmin kirjoitin, mä olen nyt alkanut hakea itselleni apua, toivottavasti viimeisen kerran. Mä olen ollut nuorena hoitosuhteessa masennuksen ja syömishäiriöiden takia, mutta ne on aina jääneet kesken. Olen siis käynyt terapiani loppuun kyllä, mutta niistä ei ole ollut varsinaisesti apua, koska tällä hetkellä tuntuu, että mussa on saatettu hoitaa jopa aivan väärää asiaa. Mutta tähän palaan myöhemmin, sitten jos ja kun tämä elämäni vyyhti alkaa paremmin selvitä.

Tänä aamuna en myöskään edes halunnut käydä vaa´alla, mikä sinänsä on ihan hölmöä. Jos eilen söinkin ihan liikaa, ei se vaa´alla vielä tänään näy. Muutenkin tuntuu, että nykyään kaikki painon liikkeet on paljon hitaampia kuin ennen. Kun ennen muutos näkyi parissa päivässä alas tai ylös, nyt kestää pari viikkoa, ennen kuin voi vetää mitään johtopäätöksiä. Ja mulla kun harvemmin mikään kausi kestää edes sitä paria viikkoa, niin vaikeapa tässä on mistään mitään johtopäätöksiä vetää.

Mutta nyt yritän pysyä näissä itselleni tekemissä perusraameissa, ja olla kiristämättä niitä ollenkaan. Eli  ruokapäiväkirja ja liikunta. Tässä eilisen pientä ahmintaa sisältävä ruokapäiväkirja:

2.9. SYÖMISET

klo 8           3dl juissi- mehua, 1 ruisleipä, tl oivariinia, siivu kinkkua, suolakurkkuja

klo 9:30     samanlainen leipä ( en ehtinyt syödä aamupalaa kotona loppuun, joten tämän söin vasta töissä)

klo 11         leivitetty pestotäytteinen kanan rintafile, salaattia n puoli lautasta, perunapaistosta n 1,5 dl, 3 rkl paahdettua sipulia

klo 14:30    Myslipuikula x 2 ( siis leipä), voita n 1rkl, salaattia välissä

klo 15:30    2 sulhaspiirakkaa, 2tl oivariinia, pala jauheliha-feta-piirakkaa, pieni korvapuusti, kuppi teetä maidolla ja sokerilla ( kylässä, en ollut varautunut tarjoiluihin. Söin silti.)

klo 17:30    2dl Juissi-mehua

klo 21          2 isoa kuppia teetä hunajalla ja maidolla, 3 rkl kinuskia ( jäi viikonlopun kakunteosta : b) pieni pala kyseistä kakkua, n 1dl sipsejä, vaalea reissumies 2 palaa, oivariinia n 4tl, e rkl hampparikastike, muna, paprika, 1 iso siivu kinkkua, 5 siivua meetwurstia.

Ja tämähän nyt ei siis ollut mikään paha mässäilypäivä, todellakaan. Silloin kun meikäläisellä on “putki päällä”, eli ahmin aamusta iltaan, syön parhaimmillaan varmaan 3-5 kertaa tuon ruokamäärän, ja nimenomaan en syö ruokaa, vaan vain herkkuja, ja korkeintaan jotain hampurilaisia yms. roskaa. Mä en ole niitä ihmisiä, jotka ihmettelee niin kovasti mistä se paino on kertynyt. Mä kyllä tiedän tasan tarkkaan mistä se on tullut. Onnekseni mä olen kyllä aina tykännyt myös liikunnasta, joten mä en ole ihan rapakunnossa, vaan jaksan kyllä liikkua paljon ja mulla on ihan hyvä lihasmassa tässä kropassa. Tosin läskin alle kivasti peittyneenä.

-Tuulikki

Tästä se lähtee… taas… ainakin jokin.

Mä voin tunnustaa: mä inhoan sellaisia tekopirteän ylireippaita NYT-HEI-MÄ-MUUTAN-MUN-KOKO-ELÄMÄN-KERTAHEITOLLA-KOSKA-VIHAAN-ITSEÄNI-JA-KUN-LAIHDUN-KAIKKI-ON-SITTEN-KIVASTI- blogeja. Sellaisia jossa tsemppaillaan ihan helvetisti koko ajan ja selitetään kuinka NYT on ihan helvetillinen motivaatio ja NYT tulee kaikki muuttumaan ihan älyttömän upeaksi kertalaakista, ja KAIKKI on nyt tosi ihanaa!

“Lenkkeilin 3 kilsaa, ihanaa!”

“Tein sen jälkeen ihanan kotijumpan, vielä ihanampaa! Kyllä nyt on siis niin ihana olo! Ihanaa”

“Seuraavaksi höyrytän pakastekasviksia, ja niiden kanssa tonnikalaa ja raejuustoa, SIIS NIIN NAM!!!”

Ja sitten jatketaan vähän ja repsahdetaan heti ja taas noustaan suosta ja ihan hirveä motivaatio, ja sitä samaa paikallaan polkemistahan se on koko ajan. Ja koko ajan yritetään tehdä asioita samalla tavalla kuin aina ennenkin, vaikka mikään ei ole ennenkään onnistunut.  Eikä siinä mitään. En mä itsekään ole mitään tuloksia saanut aikaan. En ole laihtunut, en ole parantunut. Siksi mä ajattelin tällä kertaa tehdäkin asiat aivan toisin kuin aiemmin.  Ja monen asian toki aivan samoin kuin ennenkin, koska monista laihdutusrutiineista ja muista mieleni tempuista mun on todella vaikea toistaiseksi luopua. Mutta ehkä ne näin näkyväksi kirjoitettuina alkaisivat näyttää todellisen luontonsa, ja niistäkin ( joista täytyy) voisi päästä eroon.

Mutta nyt itse SUUNNITELMAAN  jolla lähden toimimaan:

– syön mitä haluan, MUTTA pidän ihan jokaikisestä suupalasta ruokapäiväkirjaa

-liikun vähintään 3 krt/vko tunnin kerrallaan ( ja kirjaan nekin tänne)

-kirjaan aamupainoni tänne.

Okei, kaksi ensimmäistä on hyviä juttuja, kolmas taas saattaa olla tuota syömishäiriötä ylläpitävä juttu. Mutta kun teen sen joka tapauksessa, niin sitten kirjaan tänne. Jos pystyn pysymään poissa vaa´alta, niin kerron senkin.

Jos joku ei sitä vielä tiennyt, niin sanonpa nyt senkin tänne: syömishäiriöstähän ei parannuta laihtumalla. Eli mä en voi pitää hyvinvointini mittarina laskevaa painoa, vaan sitä, kuinka hyvin pystyn hallitsemaan syömiseni.  Siksi on tärkeää, että en rajoita syömisiäni, koska se johtaa ahmintaan.  Paljon tärkeämpää on panostaa reippaaseen liikkumiseen, koska se hoitaa kehoa ja pitää mulla ainakin jossain määrin syömistäkin kurissa.

Jotta ei tulisi liian pitkä postaus, laitan tähän nyt  eilisen ruokapäiväkirjan ja tämän aamun painon. Niin ja kun nämä asiat teitä kiinnostaa, tiedän sen, niin pahimmillani olen painanut rapiat 112kg. Ja siitä ei ole kauaa. Mun paino hinaa koko ajan edestakaisin n  107-112 kg väliä.  Niin ja kun sekin teitä kiinnostaa, niin olen 158cm pitkä, eli pätkä.

2.9. aamupaino 108,3kg

1.9 ruoat:

klo 9 soijakaakao

klo 11:30 Kaksi ruisleipää, 2 rkl oivariinia, 2 siivua pippurikinkkua, 4rkl hampurilaiskastiketta, 1 kananmuna, muutama siivu paprikaa, pari juustonmurua (poimin pöydältä muksun jäljilta, mutta kun sanoin että kirjaan kaiken, niin kirjaan kaiken) 0,5 dl juissi-mehua, iso kuppi teetä maidolla ja hunajalla.

klo 15 2 palaa kinkkupiirakkaa ( n 10x10cm palaset), 1 pala kasvispiirakaa ( perus kolmiopala) 1 isohko pala kinuskikakkua, iso kuppi teetä maidolla ja hunajalla.

klo 20:30 2 kevätrullaa ( pakaste), sweet chili-kastiketta, soijakastiketta, iso kuppi teetä maidolla ja hunajalla

En laske kaloreita, enkä tuijota ruoan rasvoja tms. Tärkeintä on, että lapasesta lähteminen vähenisi, ja sen mukanaan tuomat arkielämän ongelmat.

Hyvää alkanutta viikkoa!

-Tuulikki

Alku, se aina niin hankala.

Vaikka turha tässä on alusta puhua, kun kyseessä on asia, joka on ollut olemassa jo kolme vuosikymmentä. Ja mieli yrittää taas tehdä temppuja, väittää  että kysymys olisi lopusta. Että ihan turha tässä on kenellekään mitään alkaa kirjoittelemaan, minullahan menee hyvin! Tässä on jo taas muutama päivä mennyt ahmimatta, ja mielikin on ollut kohtalaisen tyyni, ehkä tässä nyt on saavutettu joku tasapaino?

Ja sitten samalla sinne taustalle hiipii taas ajatus, että kun tässä nyt kerran oikein NÄIN hyvin menee niin tässähän voi jo alkaa taas pistää aluilleen pientä laihdutussuunnitelmaa. Että jos vuoden loppuun mennessä saisi vaikka sen 20 kiloa pois… se vaatisi kyllä aika paljon… eli nyt pitäisi jo alkaa taas pienentää annoksia ja valita syömiset tarkemmin… alkaa vähän ahdistaa, ja josko sitä nyt kuitenkaan tänään? Jos sitä vaikka vasta huomenna, ja tänään vielä ottaisi ilon irti elämästä? Mikä tietysti tarkoittaa tajuttomuuden rajoille ahmimista, koska sen jälkeenhän sellaista ei enää ikinä tapahdu.

Kyllä, kun sen kirjoittaa, se näyttää aina yhtä typerältä. Mutta tällaista elämäni on. 36-vuotiaan työssäkäyvän perheenäidin elämä. Edelleen, 25 vuoden jälkeen. Tai oikeastaan 36 vuoden jälkeen, koska en muista elämästäni aikaa, jolloin en olisi ollut makeanhimoni vietävissä. Pakkomielteinen karkinsyönti ja makeanhimo on ollut osa elämääni niin kauan kuin muistan.  Syöminen on aina ollut tavalla tai toisella syyllisyyttä aiheuttavaa taistelua. Ja aina pois hallinnasta.

Miksi aloitin nyt kirjoittamaan? Siksi, koska olen päättänyt avata tämän puolen elämästäni kaikille. Jos tästä joku saa apua, hyvä. Jos saan itse tästä apua, hyvä. Koska apua olen nyt lähtenyt hakemaan, toivottavasti viimeisen kerran. Tällä kertaa en anna periksi. En valehtele, että hyvin menee, vaikka oikeasti mikään ei ole muuttunut.

– Tuulikki