Mä voin tunnustaa: mä inhoan sellaisia tekopirteän ylireippaita NYT-HEI-MÄ-MUUTAN-MUN-KOKO-ELÄMÄN-KERTAHEITOLLA-KOSKA-VIHAAN-ITSEÄNI-JA-KUN-LAIHDUN-KAIKKI-ON-SITTEN-KIVASTI- blogeja. Sellaisia jossa tsemppaillaan ihan helvetisti koko ajan ja selitetään kuinka NYT on ihan helvetillinen motivaatio ja NYT tulee kaikki muuttumaan ihan älyttömän upeaksi kertalaakista, ja KAIKKI on nyt tosi ihanaa!
“Lenkkeilin 3 kilsaa, ihanaa!”
“Tein sen jälkeen ihanan kotijumpan, vielä ihanampaa! Kyllä nyt on siis niin ihana olo! Ihanaa”
“Seuraavaksi höyrytän pakastekasviksia, ja niiden kanssa tonnikalaa ja raejuustoa, SIIS NIIN NAM!!!”
Ja sitten jatketaan vähän ja repsahdetaan heti ja taas noustaan suosta ja ihan hirveä motivaatio, ja sitä samaa paikallaan polkemistahan se on koko ajan. Ja koko ajan yritetään tehdä asioita samalla tavalla kuin aina ennenkin, vaikka mikään ei ole ennenkään onnistunut. Eikä siinä mitään. En mä itsekään ole mitään tuloksia saanut aikaan. En ole laihtunut, en ole parantunut. Siksi mä ajattelin tällä kertaa tehdäkin asiat aivan toisin kuin aiemmin. Ja monen asian toki aivan samoin kuin ennenkin, koska monista laihdutusrutiineista ja muista mieleni tempuista mun on todella vaikea toistaiseksi luopua. Mutta ehkä ne näin näkyväksi kirjoitettuina alkaisivat näyttää todellisen luontonsa, ja niistäkin ( joista täytyy) voisi päästä eroon.
Mutta nyt itse SUUNNITELMAAN jolla lähden toimimaan:
– syön mitä haluan, MUTTA pidän ihan jokaikisestä suupalasta ruokapäiväkirjaa
-liikun vähintään 3 krt/vko tunnin kerrallaan ( ja kirjaan nekin tänne)
-kirjaan aamupainoni tänne.
Okei, kaksi ensimmäistä on hyviä juttuja, kolmas taas saattaa olla tuota syömishäiriötä ylläpitävä juttu. Mutta kun teen sen joka tapauksessa, niin sitten kirjaan tänne. Jos pystyn pysymään poissa vaa´alta, niin kerron senkin.
Jos joku ei sitä vielä tiennyt, niin sanonpa nyt senkin tänne: syömishäiriöstähän ei parannuta laihtumalla. Eli mä en voi pitää hyvinvointini mittarina laskevaa painoa, vaan sitä, kuinka hyvin pystyn hallitsemaan syömiseni. Siksi on tärkeää, että en rajoita syömisiäni, koska se johtaa ahmintaan. Paljon tärkeämpää on panostaa reippaaseen liikkumiseen, koska se hoitaa kehoa ja pitää mulla ainakin jossain määrin syömistäkin kurissa.
Jotta ei tulisi liian pitkä postaus, laitan tähän nyt eilisen ruokapäiväkirjan ja tämän aamun painon. Niin ja kun nämä asiat teitä kiinnostaa, tiedän sen, niin pahimmillani olen painanut rapiat 112kg. Ja siitä ei ole kauaa. Mun paino hinaa koko ajan edestakaisin n 107-112 kg väliä. Niin ja kun sekin teitä kiinnostaa, niin olen 158cm pitkä, eli pätkä.
2.9. aamupaino 108,3kg
1.9 ruoat:
klo 9 soijakaakao
klo 11:30 Kaksi ruisleipää, 2 rkl oivariinia, 2 siivua pippurikinkkua, 4rkl hampurilaiskastiketta, 1 kananmuna, muutama siivu paprikaa, pari juustonmurua (poimin pöydältä muksun jäljilta, mutta kun sanoin että kirjaan kaiken, niin kirjaan kaiken) 0,5 dl juissi-mehua, iso kuppi teetä maidolla ja hunajalla.
klo 15 2 palaa kinkkupiirakkaa ( n 10x10cm palaset), 1 pala kasvispiirakaa ( perus kolmiopala) 1 isohko pala kinuskikakkua, iso kuppi teetä maidolla ja hunajalla.
klo 20:30 2 kevätrullaa ( pakaste), sweet chili-kastiketta, soijakastiketta, iso kuppi teetä maidolla ja hunajalla
En laske kaloreita, enkä tuijota ruoan rasvoja tms. Tärkeintä on, että lapasesta lähteminen vähenisi, ja sen mukanaan tuomat arkielämän ongelmat.
Hyvää alkanutta viikkoa!
-Tuulikki
Jump into my B.E.D. 