Levottomuus iskee

Eilen sen huomasin taas noin puolen päivän aikaan alkavan.

Levottomuuden. Hermostuneisuuden. Sähläämisen. Täysin hajallaan olevan keskittymiskyvyn. Kosketusherkkyyden.

Huomasin jännittäväni koko ajan vatsalihaksiani. Olevani ylitietoinen kaikesta ympäröivästä, ja jopa omista vaatteistani. Vauhti alkoi kiihtyä.

Ja tässähän on yksi tämän syömisongelmani peruspalikoista. Kun en syö suuria määriä sokeria yms. hiilihydraatteja, jotka vie ihmisestä parhaan terän, tulen aivan äärimmäisen levottomaksi. Eikä se mene ohi, se ei ole vain hetkellinen vieroitusoire, vaan se jatkuu ja jatkuu. Parhaimmillaanhan olen pystynyt olemaan n. 3 kk tiukalla ruokavaliolla, mutta ei se sinäkään aikana tasoittunut.

Ja jos kysymys on todella ADHD:sta,  sehän tarkoittaa sitä, että se ei koskaan tulekaan tasoittumaan. Tieto lisää tuskaa, mutta toisaalta helpottaa. En ole tehnyt mitään väärin. Mun elimistöni vain toimii näin. Mä vain olen tällainen. Jos meinaan saada syömiseni haltuun, se tarkoittanee sitä, että mun on vaan pakko kestää suuri määrä levottomuutta. Taltuttaa sitä sitten sillä rankalla liikunnalla ja paljolla seksillä. Mihin siippa tuskin pistää hanttiin.

En kehdannut sitä aiemmin edes kirjoittaa, mutta kuten ehkä näkyy, en ole pitänyt enää ruokapäiväkirjaa. Se jäi puolitietoisesti taakse. Ja kuten ehkä tämän päivän postauksesta voi päätellä, olen jättänyt (taas) herkut pois ruokavaliostani. Tein sen sunnuntaina, ja eilen alkoi vaikeudet. Tällä hetkellä en syö mitään makeita tai suolaisia herkkuja, syön tavallista ruokaa. Ehkä voisin laittaa taas vähän ruokapäiväkirjaa, niin siitä voisi katsoa vertailukohtaa.

Hitto kun on pää edelleen sekaisin näiden asioiden kanssa. Menenkö tässä taas perse edellä puuhun, kun rajoitan ruokavaliotani, mitä ahmimishäiriöinen ei saisi tehdä? Vai onko tämä ihan ok, jos se perimmäinen ongelma on ADHD:n aiheuttama levottomuus, jonka sietämättömyyttä olen ” itsehoitanut” syömällä? Kestänkö sen levottomuuden nyt kun ymmärrän kenties paremmin mistä se kumpuaa?

Kävin muuten aamulla vaa´alla. Se näytti 109,6. Eli tätä samaa hinausta edes takaisin.

Eilen kävin myös tanssissa. Se on aina vaan ihanaa.

-Tuulikki

Mitä hoidetaan?

Siinäpä se kysymys yksinkertaisuudessaan onkin, kysymys jota olen pohtinut tässä jonkin aikaa.

Mä olen pyöritellyt jo vuosikausia päässäni kysymystä MIKSI mulla on syömishäiriö? Miksi ihmeessä, kun mun elämän palikat on muuten niin hyvin kohdallaan, mä rakastan itseäni, mä rakastan elämää, mulla on ihana perhe, hyvä ja rakastava puoliso, hyviä ja läheisiä ystäviä, mielekäs työ, eikä mitään sen suurempia elämän ongelmia.

MIKSI mä en saa tuota syömistä hallintaan, vaan teen sillä tuhoa ja haittaa lähinnä vain itselleni?

Nyt tuo todennäköisesti tuleva ADHD-diagnoosi tulee aika hyvin sekoittamaan tätä pakkaa. Mitä mussa on syytä hoitaa? Onko tämä syömishäiriö vain oire ( mulla se pahin), eikä sinänsä oma sairautensa ollenkaan? Mitä tässä siis pitää alkaa hoitamaan ja miten? Heti tietysti tulee mieleen että hei, mähän voinkin sitten varmaan laihduttaa, kun tämä syömisongelmahan ei olekaan asian ydin, vaan keskittymishäiriö!

Olen ehtinyt vasta kaksi kertaa käymään psykiatrilla, mutta heti kärkeen hän sanoi, että rankka liikunta on parasta ADHD:n itsehoitoa. Sen olimme huomanneet jo oman lääkärini kanssa: niinä aikoina kun onnistuin pitämään säännöllistä rytmiä liikunnan suhteen, muillakin osa-alueilla meni paremmin.  Siihen siis yritän tässä alkaa voimakkaammin suuntautua. Se mikä tuottaa vähän ongelmia, on yhdistelmä suuri ylipaino ja rankka liikunta. Kyllä sen lähinnä nilkoissa tuntee, jos ihan villiksi heittäytyy ja esim. pelaa pojan kanssa kunnolla koripalloa sen tunnin verran pihalla. Mutta sen mä ajattelin ensimmäisenä ottaa kuvioon tanssin ja kuntokeskusliikunnan lisäksi. Kun lapsi pyytää treenaamaan kanssaan, suostun aina ja annan kaikkeni!

 

-Tuulikki

 

 

Muijahan on ADHD!

Kuten joku täällä piipahtanut saattoi kenties jo arvata, ei ole mennyt hyvin meikäläisellä, ei ollenkaan. Parin viikon mässäilyputki iski, ja se oli menoa se.

Pari edellistä päivää olen kärvistellyt taas “sokerikrapulan” kourissa. Järkyttävä päänsärky, järkyttäviä painajaisia niinä hetkinä, kun yöllä on uni tullut. Olisi hauska tietää onko nuo “krapulat” oikeasti fyysisiä, vaiko vain psyykkistä alkuperää. Koska mä kuitenkin syön koko ajan edelleen, syön ruokaa ja sen mukana sokeriakin.

Ihan sama, olo on joka tapauksessa ihan hirveä.

Mä vihjailin aiemmin, että tulen saamaan lisävaloa tilanteeseeni lähiaikoina, ja ne ajat tuli ja meni jo. Ja lisäinfoa tuli. Kuten kerroin jo aiemmin, hakeuduin lääkärin hoitoon toivottavasti viimeistä kertaa elämässäni n. puoli vuotta sitten. Kartoittettuaan elämääni ja siihen liittyviä ongelmia, lääkärini lähetti mut psykiatrille, joka on erikoistunut ADHD:en. Tutkimukset osaltani ovat vielä kesken, mutta hyvin vahvasti alkaa näyttää siltä, että tämän minunkin syömisongelmani perimmäinen syy on tuo kirottu kirjainyhdistelmä.

En ollut aiemmin tiennyt että ahmiminen, ahmimishäiriö ja ADHD ovat hyvin vahvasti linkittyneitä toisiinsa. Ei siis niin, että jokaisella ahmimishäiriöisellä olisi ADHD, mutta muistaakseni lääkärini antama luku oli, että 3/4 ADHD-naista kärsii syömishäiriöstä, ja muutenkin ovat keskimäärin ylipainoisempia kuin normaalit kanssasisarensa.

Tuo ADHD- asia ei tullut sinänsä minään yllätyksenä. Varsinkin vaihdettuani työnkuvaa tosi impulsiivisesta n 5 min maksimissaan kerralla keskittymistä vaativasta työstä suurempien kokonaisuuksien ( jotka on täynnä pientä muistettavaa) hallintaan, pakka tuntui leviävän täysin. Ja oli aika järkyttävää huomata, että ei halvattu, mähän olen aivan surkea tässä mitä teen, en muista mitään, kaikki jää kesken, en pysty keskittymään olennaisuuksiin.

Ja tuo sama asia näkyy kaikilla elämäni osa-alueilla. Kotona en pysty tekemään yhtä kotityötä kerralla loppuun, vaan haahuilen ja aloitan sitä ja tätä ja kaikki on vähän kesken. Paljon olen luonut myös kompensoivia käytösmalleja, joiden avulla hommat pysyy edes joten kuten hanskassa.

No mutta. Tällä hetkellä tilanne on se, että ensi kuussa menen taas tuolla psykiatrille, ja hän tekee aloittamansa haastattelun loppuun. Sitten katsotaan miltä lopputulos näyttää, ja millä keinoin näitä mun ongelmia aletaan setviä. Tekisi mieli kirjoittaa vielä kilometri, mutta ehkä säästän huomiseen. Jotenkin on vaan vähän pää sekaisin… onko mulla siis nyt syömishäiriö, vai onko tämä vaan ADHD-oire? Vai innostunko mä tässä vaan uudesta mahdollisesta ” syntipukista” tilanteelleni ?Mitä tässä pitäisi alkaa hoitamaan ja miten?

 

-Tuulikki

…Paitsi jos olet syömishäiriöinen!

Tulinpa eilen pohtineeksi ( ja samalla ärsyynnyin ) eräästä asiasta.

Pohjustukseksi kerron, että eilen kävin taas kunnon aivojumppaa laihdutusasioissa, ja huomasin taas havahtuvani siihen, kuinka pääni sisässä oli käyty jo kokonainen prosessi siitä, minkä verran jouluksi ehtisi vielä laihtua ja mitä pitäisi tehdä, miten syödä jne. ennen kuin ehdin katkaista moisen hekumoinnin. Kuten olen jo monasti todennut, omalla kohdallani nuo eivät johda muuhun kuin ahmimiseen. Ja se on se ensisijainen asia, mitä tässä nyt yritän välttää.

Se mikä mua oikeasti alkoi ärsyttää on meidän syömishäiriöisten ” syrjiminen” kaikissa mahdollisissa terveelliseen elämään ja kuntoiluun liittyvissä asioissa. Olen itse osallistunut useampaan ryhmään, mulla on ollut pari personal traineria aikain saatossa, mutta aina niihin liittymisen ehdoissa mainitaan se, että jos olet syömishäiriöinen, tämä ei ole sinua varten. Älä ryhdy tähän, vaan käänny lääkärisi puoleen.

Ei siinä mitään, mä olen jo kertonut kääntyneeni lääkärini puoleen vuoden alussa. Ja hyvä ja ihana lääkäri hän onkin, mutta ei syömishäiriöiden asiantuntija. Mun BMI on kuitenkin n 43, mutta sillä ja ahmimisella ei pääse Helsingissä hoitoon. Hän yritti saada minulle hoitosuhdetta kaikilta alueella hoitoa tarjoavilta tahoilta, kaikista todettiin ei oota. Vaikka olen ollut aiemminkin HYKSin Syömishäiriöklinikalla hoidossa, eli vanha hoitosuhde oli olemassa.

Omalla kohdallani asiat ovat kohtalaisen hyvin,  mutta todella monella syömishäiriöisellä ei ole mitään mahdollisuutta edes sellaiseen potilas-lääkäri-suhteeseen, millaisen itse olen saanut aivan mahtavan työpaikkalääkärin kanssa.  Mistä siis syömishäiriöisen olisi tarkoitus saada apua, kun sitä ei ole missään tarjolla?

Ja palatakseni noihin aiempiin kokemuksiin painonhallintaryhmistä, personal trainereista jne. eihän niistä ole koskaan mitään tullut, koska

a) siinä toiminta on keskittynyt laihduttamiseen  ja

b) olen salannut todellisen tilanteeni

Mulle, kuten varmasti monelle muulle ahmijalle on kovin tyypillistä se, että alussa sitä innostuu ja onnistuu jonkin aikaa, mutta sitten mopo karkaa käsistä, ja iskee paniikki, kun vaivalla karistetut kilot saa mässättyä takaisin viikossa-kahdessa.

Mitä mielestäni pitäisi olla? Ainakin Personal Trainereille ja muille “terveyskouluttajille” vaikka ihan pintapuolinen koulutus siitä, miten syömishäiriöisen ihmisen kanssa toimitaan. Että ei keskitytä siihen laihduttamiseen, vaan autetaan oppimaan syömään oikein. Ei nuhdella mässäilyistä, vaan juhlitaan jokaista säännöllistä, tasapainoista ja nautinnollista ruokailua.  Ymmärrän että syömishäiriöisen kanssa toimiminen voi tuntua ahdistavalta, kun auttamisen keinot ovat vähissä, mutta kyllä se parannusta toisi tilanteeseen, jossa syömishiriöinen ei saa missään apua, ellei salaa omaa tilannettaan. Ja jos salaa, apu on vääränlaista, eikä auta.

Samoin terveyskeskusten painonhallintaryhmien pitäisi oikeammin olla syömisenhallinta ryhmiä. Ettei jo pelkkä nimi viittaisi laihduttamiseen, mikä on jokaiselle syömishäiriöiselle se suurin ongelma. Ja kun katsoo miten hankalaa ihmisten laihduttaminen on ilman mitään häiriötäkin, ehkä ensisijaisesti voisi painottaa nimenomaan sitä terveellisyyttä ja nautinnollisuutta ennen vaa´an tuijotusta.

Mistä päästäänkin siihen, että en käynyt aamulla vaa´assa.

Enkä liikkunut eilen. Sen sijaan kyllä söin.

12.9. SYÖMISET

8:30               Smoothie 6 dl ( sis mustaherukoita, maitorahkaa, seesaminsiemeniä, hunajamelonia)

11:00             Maksaa n 150 g kermapekonikastikkeessa ( n 2dl) pottumuusia 1,5 dl, 2 bataattilohkoa ( n 100g) 2 rkl                                           puolukkasurvosta,  1dl salaattia

13:30             2 jälkiuunipalaa, 4 tl voita, välissä salaattia, kurkkua ja  2dl banaanijogurttia

15:30-1700   25 salmiakkikarkkia

20:00             Hesburgerin Kerrosateria, sis ranskalaiset ja 0,4l juoma, 5 sipulirengasta ja kurkkumajoneesi

23:00              tölkki limua

Että sellainen päivä eilen. Edelleen odottelen sitä suurta naksahdusta päässä, joka kääntäisi tämän itsetuhoisen mässäilyvaihteen pois päältä. Ehkä se tulee pikkuhiljaa. Pikkuhiljaa hyvä tulee.

Hyvää viikonloppua. Nauttikaa.

-Tuulikki

Onnistuminen, vihdoin!

Vai voiko noin edes sanoa?

” Hei, mä onnistuin eilen arjessani!”

Ei vaan tuo eilinen aallonpohja, ja siitä sisuuntuminen ja silti näistä rutiineista kiinni pitäminen toimi aivan mahtavan hyvin! Tuntuu ja kuulostaa näin itsekin kirjoitettuna nololta ja pieneltä ja typerältä ja tavallisella ihmiselle maailman helpoimmalta asialta, mutta mulle se oli valtava onnistuminen. Kestin ahdistuksen. Voitin sen.

Ja jos joku nyt ajattelee, että se oli noin helppoa, että yksi hetki, pari lausetta, ja sillä siisti, niin ei tietenkään. Kyllä tämä levottomuus, ahdistus, pakkomielteet ja koko ajan pieni ahmiminen on kulkenut rinnalla koko tämän ajan, mitä olen tätä blogiakin pitänyt. Vaikka ei siis ole täysin riistäytynyt käsistä homma, on se ollut koko ajan läsnä ja koko homma veitsenterällä.

Eikä tänään nyt sen kummempi olo ole. Alitajuisesti pohdin koko ajan ahmimista. Mietin miten ihanaa olisi vetäistä kunnon hampurilaismätöt naamaan ja siihen päälle läjä suklaata ja ja ja…

Mutta eilen mä kuitenkin onnistuin. Oli kaiken kaikkiaan hieno päivä iltapäivästä eteenpäin. Siitä hetkestä kun otin taas kynän käteen, enkä suostunut antamaan pakan levitä täysin. Kävin tanssissa, ja se oli ihanaa. Pohdin, että voisin ottaa lisätuntejakin tanssia arkeen…

…Sitten kun olen laihtunut 10 kiloa… 

Ja taas sain itseni kiinni laihdutusajatuksesta.  Ja sitku-elämisestä. Miksi helvetissä, MIKSI??? mä en voisi liikkua enemmän viikossa vaikka painaisin sen 200kiloa?? Tässä se taas tuli näkyväksi, miten mun mieli toimii: ihan minkä tahansa kivan ja hyvän asian mä yritän laittaa pannaan ja laihdutusvaatimuksen taakse. 

Ja siinä on yksi iso syy siihen, miksi pidän tätä blogia. Jotta jäisin kiinni. Jos en muille, edes itselleni. Ja ehkä sitä kautta voisin saada ajatuspolkujani muutettua. Ja kiinni normaalista elämästä ja normaalista syömisestä.

Mutta joo, faktoihin:

Aamupaino tänään: 110kg

11.9. LIIKUNTA: 1h tanssi, 45min reipas kävely

11.9. SYÖMISET

7:45         2 dl Mehua

10:00       Soijakaakao 2,5dl

11:30       lammaskastiketta n 1 dl, riisilisuke n 2 dl, salaattia n 1,5dl, fetaa 0,5 dl

12:30       puolikas twix-patukan patukka, 2 dl Fenix-juomaa, 20kpl Amerikan pastilleja, hedelmäkarkki

15:00       Jogurtti-pähkinä-vaahterasiirappi-jälkiruoka n 2 dl, 2 leipää 4 tl voita, leipien välissä n 1dl porkkanaraastetta

22:00       Iso kuppi teetä maidolla ja hunajalla, 2 ruisleipää, 4 tl oivariinia , 2 siivua kinkkua, 4 siivua paprikaa

 

Että sellainen päivä eilen. Hieno päivä.

 

-Tuulikki 

Aallonpohjalla ollaan taas.

Olen pahoillani. En jaksa, en pysty. En jaksa avata ruokapäiväkirjaa nyt. En kirjoittanut eilen kaikkea ylös, enkä jaksa tehdä sitä tänäänkään. Pää otti vallan ja yrittää viedä vielä syvempään syöveriin.

Ahdistaa.

Talvi tulee, ja taas tulee kylmä. Mulla ei ole sopivia vaatteita, ja taas kaikki vaivalla löydetyt housut alkaa hajota haaroista.

En silti ala laihduttamaan. En ala. Ihan vaan siksi, että mun olisi niin helppoa “ryhdistäytyä” huomenna. Huomenna kaikki voisi olla toisin. Tosin tänään sitten täytyisi ahmia kunnolla itsensä tajuttomaksi, koska huomenna. Huomenna.

Kun se avain on tänään. Tässä. Nyt. Mitä mä valitsen nyt. Mä elän nyt, onko mulla NYT hyvä olla? Mä en voi ohittaa tätä olotilaa siksi että huomenna. 

Ja tämä on selkeästi mulle se tärkein asia oppia. Huomista ei ole. Se on pelkkä haavekuva, sillä ei ole mitään merkitystä. Tällä päivällä on. Mitä mä teen tänään, mitä mä teen nyt. Ne valinnat ratkaisee, ei huomisen valinnat.

Hitto kun tää on niin vaikeaa. 

Mulla on niin monta asiaa, joissa mun pitäisi alkaa elämään NYT. Kun koko ajan ajattelen vaan niissä asioissa sitä SITKU-elämää. Pahin asia on pukeutuminen. Mulla on liian vähän ja liian vääränlaisia vaatteita, koska inhoan käydä ostoksilla, en tahdo ostaa oikean kokoisia vaatteita, koska hei, mähän olen ihan kohta laihtunut sen verran, että se vaate on ihan varmasti ihan kohta jo sopiva.

Jeah right.

On tää jännä, miten näinkin pieni kirjoituspläjäys kyllä auttaa. Mä en aio enää luovuttaa. Mä en tiedä onko tuo ruokapäiväkirja avain onneen, mutta koska se tuntuu näin vaikealta, ja juuri tällaisena vaikeana hetkenä haluaisin sitä luopua, siinä lienee jotain varsin oikeaa. JOten perkele, mä kaivan sen esiin ja laitan tähän kahden edellisen päivän ruokapäiväkirjat. Vaa´alla en ole käynyt, enkä liikkumassa, mutta tänään on taas tanssitunti, mikä on mahtavaa.

 

10.9. SYOMISET

7:00               2 dl mehua

8:00               Smoothie 6 dl (sis. mustaherukoita, omena, turkkilaista jogurttia, karpalomehua, seesaminsiemeniä, maca-jauhoa)

10:30             Täytetty sämpylä kinkulla, tomaatilla, salaatilla ja 2tl oivariinia, kuppi teetä maidolla ja sokerilla

13:00              iso korvapuusti, twix-patukka, 3dl Fenix-juomaa

15:00              kuppi teetä maidolla ja sokerilla, iso kuorrutteinen kierrepulla

17:15              4dl paistettua riisiä lihalla, maissilla, herneillä ja kanamunalla

18:30-20:00     pari kourallista pop cornia, 3 minituulihattua, 1 minisuklaadonitsi, n 4dl limua (lastenkutsut)

22:00              2dl mehua

 

 

9.9. SYÖMISET

 

7:45              Smoothie 5 dl (sis banaani, mustaherukoita, nibsejä, karpalomehua n 1 dl, turkkilainen jogurtti)

10:00            100g suklaata 

13:30            n 3 dl pastaa, kanan rintafile, mustapekka-kastiketta, soijakaakao

19:30            soijakaakao

21:00            sushia 10 palaa, inkivääriä+ wasabia, n 2dl paistettua riisiä, jossa naudanlihaa, kananmunaa herneitä ja maissia

22:30            25 daim-konvehtia, n 30 g sipsejä, mehua 5 dl

 

Kamalaltahan tuo näyttää, aina vaan. Enkä mä tiedä ollenkaan olenko tekemässä oikein, kun sitkeästi ( joo, jo ainakin viikon…) kiellän itseltäni laihduttamisen. Mä olen aikanani terapiassa oppinut, että kun syömishäiriöinen lopettaa laihduttamisen, se johtaa siihen, että ensin paino nousee, mutta sitten alkaa normalisoitua. Mä ymmärrän erinomaisesti ainakin tuon ensimmäisen kohdan omalla kohdallani. Suurin pelko on vaan se, että mitä jos mä kohta painan 120 kiloa? APUA!  

Saat sen mistä luovut. Mä yritän nyt vaan pitää tuosta ajatuksesta kiinni. Ja keskitän ajatuksiani tähän hetkeen. NYT. Mitä mä valitsen NYT?

-Tuulikki

 

Elämme vaikeita aikoja

Kuka mistäkin syystä. Minä siitä syystä, että nyt ollaan taas siinä pisteessä, kun tunne yrittää taas voittaa järjen, ja koko ajan tulee mieleen laihdutusajatukset. Eikä mikään ihme, koko viime viikko ja viikonloppu meni enemmän tai vähemmän mässäillessä. Vaikka en varsinaisesti ahminut, niin tajuanhan minä nyt sen, että kalorimäärät on olleet ihan liian isoja, ja herkkuja on tullut syötyä päivittäin. Joo, juhliakin oli viime viikolla useat, ja tälläkin viikolla vielä niitä on edessä.

Mutta ei se laihdutus siihen auta. Se auttaisi, että oppisi ja siis opettelisi syömään siten, että pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Tähän astihan se on mennyt niin, että mä joko syön ihan sikana, tai en mitään. Eli joka tapauksessa, olipa tilanne mikä tahansa,  mun huomion keskipisteenä on syöminen: joko se kaiken mahdollisen ahtaminen tai sitten kaikesta mahdollisesta aktiivisesti kieltäytyminen.

Eli ehkä nyt on ensimmäinen hetki, kun tämä blogi oikeasti on mulle itselleni parantava tekijä: Mä EN SAA ALKAA LAIHDUTTAA. En tee sitä. Mun ei tarvitse syödä karkkia koko ajan, mutta ennemmin se vaihtoehto, kuin taas yksi epäonnistunut laihis. Mä uskon, että tämä mitä nyt teen, on ainoa tapa lopulta saada tämä tilanne hallintaan. Ei pakon kautta, vaan rakkauden omaa itseä kohtaan ja oman halun kautta. Ja ei laihduttamalla, vaan luomalla tarpeeksi terveen perustan omalle elämälle. Työkalutkin pysykööt samoina: liikunta ja ruokapäiväkirja.

Koska tässä meni useampi päivä kirjoittamatta, tässä nyt useamman päivän päiväkirjat. Laitan uusimman ylimmäksi, niin menee kronologisesti nuo ruokapäiväkirjat, jos niitä joku haluaa selata.

AAMUPAINO: 110,3 kg

8.9. Liikunta: 50 min kävely, n 5km)

8.9. Syömiset

klo 9          2dl tuoremehua, kuppi teetä hunajalla ja maidolla

klo 10:30   2 makkaraa, 3:n kananmunan munakas, Mozzarellasalaattia n 2dl, 2 leipää, 4 tl oivariinia, iso siivu kinkkua, 2,5 dl tuoremehua

klo 17        4 sulhaspiirakkaa, 6 rkl munavoita, 2 palaa juustopiirakkaa, 0,5 dl kinkkukastiketta, salaattia n 2 dl, 1/4 kananmuna, porkkanatikkuja, n 75g porsaanlihaa+ sipulia ( uunissa tehtyä) pieni pala luumupiirakkaa, 0,5dl vaniljakastiketta, 1 domino-keksi

klo  22       24cl punaviinia, 100g suklaata 

 

7.9. Syömiset

klo 10:30      4 palaa leipää, 8tl oivariinia, salaattia, paprikaa, 2 siivua kinkkua, 5dl tuoremehua, kuppi teetä maidolla ja hunajalla

klo 13           3,75dl kuohuviiniä, Kickers-naksuja 30g, miniporkkanoita n 10 kpl

klo 15:30       1  Breezer- juoma, 2 grillimakkaraa, paprikaa, kirsikkatomaatteja, mozzarellasalaattia n 4 dl, 2 leipää, 4 tl oivariinia, sinappia

klo 17            suklaata 50 g 10 cl punkkua, 20 g pähkinöitä

klo 18-20       2 Breezeriä ( saunajuoma)

klo 21-23       30 g suklaata, 80 g juustoa, 100g sipsejä, dippiä 1 dl    

 

6.9. Syömiset

AAMUPAINO 109,8 kg

klo 9               SMoothie 7 dl 

klo 10:30        Pieni pala kakkua, kuppi teetä maidolla ja sokerilla

klo 11:45        Tonnikala-muna-täytteinen reissumies, 0,5l Fenix-juoma, lakupötkö, 1 Marianne-karkki

klo 13:30         Maxi-Tupla, 150g karkkia

klo 19:30         grillikylkeä 250g  (sis luut), 400g itseleivottua leipää, voita 4 rkl, 10 kirsikkatomaattia, kurkkua, 2 Breezeriä, 24cl punaviiniä.

klo 22:30->      30 g sipsejä, 2 rkl dippiä, 100g suklaata, n 30g pähkinöitä, 1 tlk limua

 

5.9. SYÖMISET

AAMUPAINO 109,2 kg

klo 8:30              Smoothie 5 dl

klo 11:30            n 3 dl tortilla-vuokaa, 2 dl punajuuria kermakastikkeessa, n 5dl salaattia, jossa kasviksien lisäksi fetaa ja herneitä

klo 15                 2 leipää, 4 rkl voita, soijakaakao

klo 16:40            Banaani, mehujää

klo 19:00            3 palaa marjapiirakkaa, 4 sulhaspiirakkaa, 6 rkl munavoita, kuppi teetä hunajalla ja maidolla

klo 23                 tölkki limua

 

Viikonloppu kului mökkeillessä. Ihanaahan se oli, vaan tulipahan syötyä ja oltua liikkumatta. Onneksi tuli eilen iltalenkki tehtyä, ja tänään olisi tarkoitus taas.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille.

 

-Tuulikki

 

 

 

 

Jatkuva makeanhimo

Mulla on ollut aina kova makeanhimo. Mä olen suoraan sanottuna sokerista niin riippuvainen, että aina laittaessani täyskiellon sokerille, tuntuu että elämästä lähtee kaikki ilo pois. Joo, sairasta, tiedän.

Ja näin on ollut aina. Jo lapsena mun makeanhimo aiheutti monenlaisia tilanteita, kuten veljen karkkikätköjen etsiminen&tyhjentäminen, taloussuklaan nakertaminen kaapista, säästöpossujen ratsaaminen, että pääsee ostamaan mässyä, ikävä kyllä jopa kaverilta rahan varastaminen jotta vaan saa sitä karkkia. Eikä sitä koskaan saanut tarpeeksi. Eikä tule saamaankaan. Pohjaa ei vain ole.

Eikä kysymys ole siis edes fyysisestä riippuvuudesta pelkästään, vaikka toki siitäkin. Kun mun on pakko ahmia, mä suunnilleen itken kaupan karkkihyllyn edestä, ja yritän valita niitä syötäviä, mitkä mua vähiten silloin ällöttää. Tämä siis tilanteessa, jossa ähky on jo valmiiksi valtava, mutta se pitäisi saada vielä karkilla viimeisteltyä.  Ja kyllä, kuulostaa ja näyttää omiinkin silmiin aivan älyvapaalta. Näihin tilanteisiin kuitenkin on aina liittynyt se ajatus viimeisestä kerrasta, eli seuraavana päivänä on tietysti ollut edessä totaalinen elämänmuutos, joten täytyyhän sitä nyt herran jestas viimeisen kerran vielä ottaa kunnolla ilo irti…

Todellinen ilo tosiaan.

Tässä on se yksi suurin syy, miksi syömishäiriöinen, olipa häiriö mikä tahansa, EI SAA LAIHDUTTAA. Ja siksi tämäkään ei siis ole laihdutusblogi. Olkoon vaikka elämänhallintablogi.

Mutta pointti siis on se, että se laihduttaminen nimenomaan ruokkii syömishäiriötä. On kuitenkin äärimmäisen ahdistavaa ajatella, että en saa laihduttaa, vaikka mitat on jo näin kammottavat. Sitä vaan täytyy yrittää ajatella, josko se vanha hokema pitäisi paikkansa:

Saat sen mistä luovut.

Ja järjellähän sen pitäisi tässäkin mennä niin: kun älytön ahminta jää, paino alkaa pikkuhiljaa laskea.

Vielä kun siihen pystyisi uskomaan.

Ja jotta ei mene taas ihan jaaritteluksi, faktat:

 Aamupaino 109,2

4.9. Liikunta: Tanssitunti 1h

4.9. SYÖMISET:

klo 8:40         Soijakaakao

klo 10:30       banaani

klo 11:30       n 1dl perunamuusia, 5 lihapullaa kermakastikkeessa, puolukkaa

klo 15:00       2 palaa ruisleipää, 4 tl oivariinia, purkki tonnikalaa tomaatissa, iso kuppi teetä maidolla ja hunajalla

klo 19:30      pieni pala kakkua, pala fetapiirakkaa, 1,5 dl Fruity-mehulimua

klo 21:30      tölkki limua, 2 kellogs crispies riisimurosuklaapatukkaa, pieni pala gouda-juustoa

klo 23            n. 50 g karkkia

 

Että sellainen päivä eilen. Täytyy tähän todeta, että heti kun pidän ruokapäiväkirjaa, mun syömiskäyttäytymiseni muuttuu. Kun aiemmin heittelyt on valtavia, eli voin olla koko päivän syömättä ja illalla ahmia, tai voin ahmia päiviä, jopa viikkoja putkeen, niin pelkästään tuo kaiken syömisen ylöskirjaaminen saa syömiskäyttäytymistäni paljon järkevämmäksi. Miksi en sitten ole koko ajan pitänyt ruokapäiväkirjaa? Koska se on NIIIIN vaikeaa mulle. Ihan oikeasti. Monelle muulle varmasti aivan maailman yksinkertaisin juttu, mulle ei. Siksi mä olenkin sen yrittänyt pohjiaan myöten tiedostaa, ja oikeasti nyt panostaa tähän KAIKEN suuhun menevän ylöskirjaamiseen. Koska se tuntuu auttavan.

-Tuulikki

Sivuvaikutuksia

Ajattelin, että näin alkuun ainakin kertoilen hieman elämästäni tämän syömishäiriön kanssa noin yleisesti. Tänään mieleen tuli kirjoittaa sivuvaikutuksista, joita tällainen oman elimistön rääkkääminen vuosikymmeniä on saanut aikaan. Sinänsä täytyy todeta, että vaikka aikanaan kärsin jonkin aikaa bulimiastakin, tämä ahmimisongelma on kuitenkin elimistölle armollisempi tauti kuin anoreksia tai bulimia. Läskiä piisaa, joo, mutta toistaiseksi se ei ole minua sairastuttanut millään tavoin.

Tyypillisin oire josta kärsin, on ylensyömiseen liittyvä lähes päivittäinen päänsärky. Pahimmillaan se on silloin, kun olen pidemmän aikaa syönyt järjettömiä määriä, ja sitten lopetan, ja alan syödä normaalisti. Sen jälkeen yleensä toisena “kunnollisena” päivänä kärsin ihan julmetusta päänsärystä ja pahoinvoinnista. Välillä oksentelenkin kyseisenä päivänä, en siis tahallaan, vaan “krapula” on niin kamala, että se vaan tulee. Nykyään nuo pahat olot kestää 1-2 päivää, ja kun katson taaksepäin, niin julma tosiasia on se, että niitä on ollut 1-2/2 vkoa. Eli ikävän usein. Jos ihminen kärsii samanlaisista alkoholin aiheuttamista tiloista, se on varmasti jo alkoholisimia.

Toinen oire, joka tulee myös esiin silloin kun en syö jatkuvasti ja koko ajan, on närästys, siis todella paha närästys. Pakko naukkailla Rennietä useampi kappale päivässä, kun lieskat tuntuu iskevän suussa asti. Tänään taas on sellainen päivä. Onneksi Rennie vielä riittää pitämään hapot kurissa.

Kolmas oire on epämääriset kivut ja tuntemukset. Vihlontaa siellä, kipua täällä, yleensä monessa paikassa yhtä aikaa. Viimeisimmän pidemmän syömisputken jälkeen oikeaa kylkeä vihloi viikon maksan/suolenmutkan kohdalta. Tuntui todella inhottavalta, kipu oli välillä todella kovaa.

Neljäs oire kattaakin sitten kaiken psyykkisen oirehdinnan. Pahimpana on loputon levottomuus ja ahdistus, joka pahenee päivä päivältä, mitä pidempään olen ns. kaidalla polulla. Alan tarkkailla itseäni aivan liikaa, tulen ikään kuin tietoiseksi kaikesta itseeni liittyvästä, jokaisesta vaatteen kosketuksesta, yms. aistimuksesta. Mieli alkaa käydä todella kovilla ylikierroksilla, ja kehittämään mitä monimutkaisempia laihdutussääntöjä, minkä verran pitää liikkua, millaisessa järjestyksessä hankkiudun eroon liian suurista vaatteista, mitä muuta pitää ehtiä tehdä koko ajan, koska jollain se levottomuus pitäisi taltuttaa.  Se uusi näkökulma ja potentiaalinen apu tilanteeseeni, mistä aiemmin kirjoitin, liittyy juuri tähän asiaan. Mutta kuten sanottu, palaan siihen, kun on sen aika.

Muuten olen säästynyt vaivoilta. Veriarvoni ovat aina olleet kunnossa, myös raskausaikoina, ja niveletkin ovat toistaiseksi kestäneet tämän painon kannattelun. Muu suru ja tuska, jota tämä tilanteeni on elämääni tuonut onkin sitten asia erikseen. Vaikka sanotaan nyt kuitenkin näin, että pohjimmiltani olen varsin positiivinen ihminen, ja olen jo aikoja sitten päättänyt, että en anna syömishäiriöni tai lihavuuteni hallita elämääni, vaan teen niitä asioita joita rakastan ja joista haaveilen, enkä suostu elämään sitku-elämää.

Mutta jottei mene liian jaaritteluksi, tässä eilisen saldo  ja tämän aamun paino.

AAMUPAINO: 109,8

3.9. SYÖMISET

klo 8                  Smoothie 0,5litraa  sis. banaania, turkkilaista jogurttia, vadelmamehua, vettä, tuoretta minttua, kaakaonibsejä

klo 11:30           Pyttipannu 3 dl, 1/2 kananleike, 1dl riisiä, salaattia reilusti, n 1dl pastasalaattia

klo 14                3 viipaletta oliivileipää, fetalevitettän  2 rkl, soijakaakao

klo 15:30           Twix-patukka

klo 19:00           2 annosta basmatiriisi-kana-paistosta, 3 dl mehua

klo 21-23          2 tölkkiä guarana-limua, 2 Rice Crispies- riisisuklaapatukkaa, n 75g sipsejä

Eli ihan turhanpäiväiseksi iltamässäilyksi taas lipsahti, mutta ei se mitään. Jos en ole siis vielä tätä saanut tuotua selkeästi julki, niin tämähän ei ole laihdutusblogi, vaan syömishäiriön taltuttamisen yrittämisestä kertova blogi, jota pidän lähinnä itsereflektion vuoksi. Että täältä ehkä näkisin ja tämän avulla pystyisin näkemään, kun mieli alkaa taas tehdä temppuja. Nyt lähden ensimmäistä kertaa tällä viikolla liikkumaan.  Jes.

-Tuulikki

Johan sitä eilen jo ehtikin sitten niin

Nimittäin pikkasen pyörähtää siellä ahminnan puolella. Onneksi vain ihan vähän.  Vaikka toisaalta tuntuu, että tällä hetkellä määrillä ei ole väliä, kun isoin juttu on se pään sisäinen liike. Mitä siellä tapahtuu, mitkä mekanismit siellä käynnistyy mistäkin ärsykkeistä, ja miten niitä pystyisi hallitsemaan? Sitä tässä nyt haen ja yritän oppia ymmärtämään.

Kuten aiemmin kirjoitin, mä olen nyt alkanut hakea itselleni apua, toivottavasti viimeisen kerran. Mä olen ollut nuorena hoitosuhteessa masennuksen ja syömishäiriöiden takia, mutta ne on aina jääneet kesken. Olen siis käynyt terapiani loppuun kyllä, mutta niistä ei ole ollut varsinaisesti apua, koska tällä hetkellä tuntuu, että mussa on saatettu hoitaa jopa aivan väärää asiaa. Mutta tähän palaan myöhemmin, sitten jos ja kun tämä elämäni vyyhti alkaa paremmin selvitä.

Tänä aamuna en myöskään edes halunnut käydä vaa´alla, mikä sinänsä on ihan hölmöä. Jos eilen söinkin ihan liikaa, ei se vaa´alla vielä tänään näy. Muutenkin tuntuu, että nykyään kaikki painon liikkeet on paljon hitaampia kuin ennen. Kun ennen muutos näkyi parissa päivässä alas tai ylös, nyt kestää pari viikkoa, ennen kuin voi vetää mitään johtopäätöksiä. Ja mulla kun harvemmin mikään kausi kestää edes sitä paria viikkoa, niin vaikeapa tässä on mistään mitään johtopäätöksiä vetää.

Mutta nyt yritän pysyä näissä itselleni tekemissä perusraameissa, ja olla kiristämättä niitä ollenkaan. Eli  ruokapäiväkirja ja liikunta. Tässä eilisen pientä ahmintaa sisältävä ruokapäiväkirja:

2.9. SYÖMISET

klo 8           3dl juissi- mehua, 1 ruisleipä, tl oivariinia, siivu kinkkua, suolakurkkuja

klo 9:30     samanlainen leipä ( en ehtinyt syödä aamupalaa kotona loppuun, joten tämän söin vasta töissä)

klo 11         leivitetty pestotäytteinen kanan rintafile, salaattia n puoli lautasta, perunapaistosta n 1,5 dl, 3 rkl paahdettua sipulia

klo 14:30    Myslipuikula x 2 ( siis leipä), voita n 1rkl, salaattia välissä

klo 15:30    2 sulhaspiirakkaa, 2tl oivariinia, pala jauheliha-feta-piirakkaa, pieni korvapuusti, kuppi teetä maidolla ja sokerilla ( kylässä, en ollut varautunut tarjoiluihin. Söin silti.)

klo 17:30    2dl Juissi-mehua

klo 21          2 isoa kuppia teetä hunajalla ja maidolla, 3 rkl kinuskia ( jäi viikonlopun kakunteosta : b) pieni pala kyseistä kakkua, n 1dl sipsejä, vaalea reissumies 2 palaa, oivariinia n 4tl, e rkl hampparikastike, muna, paprika, 1 iso siivu kinkkua, 5 siivua meetwurstia.

Ja tämähän nyt ei siis ollut mikään paha mässäilypäivä, todellakaan. Silloin kun meikäläisellä on “putki päällä”, eli ahmin aamusta iltaan, syön parhaimmillaan varmaan 3-5 kertaa tuon ruokamäärän, ja nimenomaan en syö ruokaa, vaan vain herkkuja, ja korkeintaan jotain hampurilaisia yms. roskaa. Mä en ole niitä ihmisiä, jotka ihmettelee niin kovasti mistä se paino on kertynyt. Mä kyllä tiedän tasan tarkkaan mistä se on tullut. Onnekseni mä olen kyllä aina tykännyt myös liikunnasta, joten mä en ole ihan rapakunnossa, vaan jaksan kyllä liikkua paljon ja mulla on ihan hyvä lihasmassa tässä kropassa. Tosin läskin alle kivasti peittyneenä.

-Tuulikki